The Taming of the Shrew - Rakkauden ja kavalan kiemurrelun keskeinen teos!

1908 oli elokuvauksen historiassa merkittävä vuosi. Lumière-veljesten pioneeriprojektien jälkeen useat tuolloin vielä “elokuvatehtaita” kutsuvat yritykset alkoivat ilmestyä, ja niiden tuottamat lyhyet elokuvat voittivat pikkuhiljaa yleisön suosion. Tuolloinen elokuvataide oli varsin rajoittunut: kameratekniikka ei vielä salli pitkiä kuvia tai monimutkaisia efektien toteutuksia, ja tarinatkin olivat usein yksinkertaisia sketsejä tai historiallisia kertomuksia.

Tällaisessa kontekstissa “The Taming of the Shrew” (tai “Kesyksetty shrew”, kuten sitä tuolloin kutsuttiin), erottui edukseen. Tämä vuonna 1908 kuvattu, noin seitsemän minuutin mittainen elokuva ei ollut pelkkä viihde: se oli myös vahva sosiaalinen kommentti aikansa tavasta suhtautua naisiin ja avioliittoon. Elokuvan juoni perustui William Shakespearen samannimiseen näytelmään, ja se kertoi nuoresta miehestä, Petruchiosta, joka ottaa vaimokseen tunnetusti kapinoiva Katarianan “kesyttämiseksi”.

Elokuvan luomishistoriaa

“The Taming of the Shrew” kuvattiin Vitagraph Company of America -nimisen tuotantoyhtiön toimesta. Se oli yksi ensimmäisistä yhtiöistä, jotka omaksuivat laajemman näkemyksen elokuvien potentiaalista: he eivät tyytyneet pelkkään viihteelliseen spektakeliin, vaan halusivat myös kertoa tarinoita, jotka saisivat ihmiset ajattelemaan ja keskustelemaan.

Elokuvan ohjaajaksi valittiin tuolloinen naisten oikeuksien kannattaja J. Searle Dawley. Dawley oli tunnettu progressiivisista näkemyksillään ja halusi käyttää elokuvaa keinoina yhteiskunnan kriittiselle tarkastelemiselle.

Elokuvan pääosassa nähtiin Florence Lawrence, joka tuolloin tunnettiin nimellä “Biograph Girl” (Biografin tyttö). Lawrence oli ensimmäisiä naisia, jotka nousivat elokuvakentässä todelliseen tähtiasemaan. Hänen roolinsa Katariinana kuvasi vahvaa ja itsenäistä naista, joka ei hyväksy miehen hallintaa vaivatta.

“The Taming of the Shrew” - teeminen ja symboliikka

Elokuva nostaa esiin monia ajatuksia sukupuolirooleista ja avioliiton luonteesta. Petruchio, joka näyttelijä Francis X. Bushman esitti rohkeaa tyylillä, yrittää “kesyttää” Katarianan rajoittamalla hänen vapauttaan ja määräämällä hänelle sääntöjä.

Elokuvan symboliikka on vahvaa: Petruchio käyttää esimerkiksi psykologisia pehmeyttämisstrategioita, kuten kiusaamista ja manipulointia, saadakseen Katarianan taipumaan tahtoonsa. Elokuva jättää kuitenkin katsojalle tulkittavaksi sen, onko Petruchio todella “kesyttänyt” Katariinan vai onko tämä vain näytellyt alistuneeksi miehen suunnitelman mukaisesti.

“The Taming of the Shrew” - Nykyisin ja tulevaisuudessa

Vaikka “The Taming of the Shrew” onkin kuvattu lähes 120 vuotta sitten, sen teemat ovat yhä ajankohtaisia. Elokuvan kriittinen katse avioliittoon ja sukupuolirooleihin herättää kysymyksiä, joita mekin pohdimme tänään. Onko tasa-arvoista parisuhdetta mahdollista rakentaa vallan epätasapainon keskellä? Miten voimme murtaa vanhat sosiaaliset normit ja luoda vahvemman tasa-arvopesän avioliiton instituutioon?

Elokuva on myös mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka elokuvat kehittyivät nopeasti 1900-luvun alussa. “The Taming of the Shrew” osoitti, että elokuvilla oli potentiaalia olla jotain muuta kuin vain viihdettä - ne saattoivat myös haastaa ajatuksia ja herättää keskustelua yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Analyysi teoksesta “The Taming of the Shrew”

“The Taming of the Shrew” on kiehtova esimerkki varhaisesta elokuvasta, joka ylitti pelkän viihteen rajat ja tarjosi kriittisen analyysin yhteiskunnalle tärkeistä teemoista. Elokuva kannustaa meitä pohtimaan omia näkemyksiämme avioliittosuhteesta ja sukupuolirooleista - kysymykset, jotka ovat yhä tärkeitä tänään.